Menin viime vuoden kurssista innostuneena aloittamaan Sulkavan puvun paidan ompelua. Edellisenä talvena olin jo uusinut omaa Jalasjärven pukuani ja nyt yhtä kansallispuvun paitaa viisaampana aloitin ompelemaan sisarelleni uutta paitaa. Mikähän siinä on, että kansallispuvut vuosien saatossa tuntuvat kutistuvat kaapissa?
Olin jo saanut ohjeet mittojen otosta, joten pääsin heti piirtämään kaavaa ja leikkaamaan kangasta. Kaavanosat ovat: paidan ylinen, hiha, kaulus, ranneke, kainalolappu, alisen keskiosa ja alisen sivukappale. Pääpiirteittäin kaavat ovat suorakulmaisia. Kaarrokkeet tehdään sitten poimutuksin ja erilaisin laskoksin. Kangas täytyy leikata ehdottomasti lankasuoraan ja tässä touhussa menikin yli kaksi tuntia.
Kangas on valkoista belgialaista puolipellavaa. Tai siis paidan ylinen on. Alinen tulee pellavanvärisestä halvemmasta kankaasta. Paitakankaat tulivat maksamaan yhteensä alle 50 €. Minulla oli joitakin kangaspaloja jäljellä edellisvuodesta ja opettaja myy meille kangasta edullisina paloina. Samoin ompelulangat ja tarvittavat neulat minulla oli jo entuudestaan.
Aloitin ompelun hihansuiden päärmehalkioista. Ompelin ne pienillä päärmepistoilla.
Vetopoimulangat hihansuihin ovat ehkä yksi ompelun vaativimmista osuuksista. Yhden poimutuksen tehtyä on pakko levätä, että jaksaa taas ommella suoraan. Tarkoituksena on ommella poimulanka paksummasta pellavalangasta lankasuoraan aina neljän langan pituiseksi. Poimulankoja tulee yhteensä kolme alle sentin päähän toisistaan. Tässä vaiheessa en ihan onnistunut ompelemaan poimulankoja ohjeitten mukaisesti!
Alkuompeluihin kuului myös kauluksen yhdistäminen renkaaksi katesaumalla ja kauluksen yläreunan päärmääminen.
